13. lokakuuta 2013

PicFic: The Killer of the Clan ~Part 2

Tervehdys~

Tämän jälkeen tulee vielä yksi osa Harpan selitystä.
Pyrin julkaisemaan sen heti kun pääsen muokkailemaan kuvia > u <

Sen jälkeinen onkin sitten mysteeri. 
Jos pidätte kuvatarinoista jatkan nykyisyydestä tai kaivelen vanhoja vielä vähäsen, se nyt nähdään sitten.


Mutta~

Toivottavasti tarina ei ole liian kökköinen o u o



~

ajatus
(Tietystä kohtaa eteenpäin Harpan selitystä)




Lucius: Harumi...









Lucius: Harumi kuuletko sinä?










Harumi: Totta kai minä kuulen. Miten voisin olla kuulematta sinua kun tunkeudut päähäni.







Lucius: Täällä ei nyt ole ketään. Ja vaikka olisikin, kukaan ei huomaisi.
Voisit viimeinkin näyttää minulle...










...oman versiosi tarinasta.










Harumi: Noh...











Kaipa minä sitten voin~








-Harpan selitystä Luciukselle tästä eteenpäin-






Koska osasin jotain mitä kukaan muu tunnetussa historiassa ei osannut, minusta otettaisiin kaikki hyöty irti.









Klaanin päämiehet tekivät kanssani sopimuksen.
Olisin heidän oma pieni palkkasoturi.

Raivaisin kaikki kilpailijat ja viholliset pois klaanin tieltä. Klaani olisi turvassa.

Ja minä saisin pitää henkeni.

Vaikka olemassaoloni oli anteeksiantamatonta.










Se koru oli tuon sopimuksen sinetti.
Merkki siitä, etten saisi paeta velvollisuuttani maksaa velkaa olemassaolostani.


Minulle annettiin lista raivattavista henkiöistä.

Osa heistä oli viattomia, halusin lykätä heidän näkemistään.

Mutta oli siellä paljon vaarallisiakin tyyppejä.
Esimerkiksi vampyyrinmetsästäjiä, jotka olivat päässeet lähelle meitä.










Kukaan ei saisi tietää asiasta. Pysyttelin piilossa.
Kukaan ei koskaan osaisi epäillä minua tai klaania...










Koska laitoin listalla olevat ihmiset hoitamaan toisensa pois tieltä.












Syy miksi olin välillä pitkiä aikoja poissa, oli soluttautuminen.

Se oli pakollista, koska muuten mikään ei onnistuisi. Tai jos yrittäisin rynnätä itsenäni sisälle jonnekkin, se jättäisi jälkiä ja se ei tullut kysymykseenkään.











Välillä siis pääsin ylemmän luokan herrasväen kanssa hieromaan kauppaa ties mistä...











Välillä esiinnyin vaatimattomana kotiapulaisena.













Mutta jokaisen retken piti päättyä samalla tavalla...












Oma saastainen vereni maksettiin vihollisen verellä...










Kuolema oli joka paikassa.










Useimmiten olin vielä ehtinyt tutustua soluttautumisen aikana listan henkilöihin.
Olivat he vampyyreja tai ei...
Vaikka he olivatkin pahimpia vihollisia kaikille vampyyreille.
Heidän tappamisensa.... se oli jotain niin kamalaa... ja anteeksiantamatonta.

Ja tein sen vain, jotta saisin pitää henkeni.

Pelkäsin myös, että palkkaajani tekisivät jotain pahaa, jos en jatkaisi.

En halunnut edes ajatella mitä. 
Olin liian kiireinen yrittäessäni pyyhkiä sitä veren määrää pois mielestäni.






Se oli hirveää.
En ole tähän päivään mennessä saanut sitä kaikkea kauhua pois päästäni.
Näen jatkuvasti painajaisia.

Vaikka en koskaan ehtinyt liikemaailman vihollisiin listassani, niihin viattomiin ja ei hengenvaarallisiin henkilöihin... En silti halunnut tappaa.


Vaikka hoidin pois tieltä vain niitä, jotka olisi muutenkin kadotettu tai johdettu pahasti harhaan johonkin toiseen maahan.

Se oli silti raskasta.









Ja silloin, niinä harvoina päivinä kun olin kotona, olin yksin.
Vaikka kukaan ei tiennyt mitä tein päivinä joina olin poissa,  kaikki osasivat välttää minua.
Kukaan ei jutellut, kukaan ei leikkinyt, kukaan ei edes katsonut silmiin.










Maailma oli pimeä paikka.
Yksinäisen pienen palkkamurhaajan maailma.









Mutta oli siellä yksi henkilö, joka uskalsi olla lähelläni.










Ja hän pelasti minut pimeydeltä.










Se olit sinä Lucius. Sinä olit ainoa, joka ei pelännyt minua tai hävennyt olemassaoloani.










Olit isoveljeni, valon tuoja ja se voima, joka piti minut elossa.








En koskaan kertonut sinulle mitä tein.
Pelkäsin, että saisit maksaa siitä tiedosta kalliisti.









Se puoli klaanista, johon sinä kuuluit oli puhdas.
Se puoli ei koskaan tappanut. Se puoli pelasi reilua peliä liikemaailmassa ja suojeli klaanin olemassaoloa ilman verenvuodatusta.

Mutta se turmeltunut osa. Ne ahneimmat ja pahimmat vampyyrit jotka klaaniin kuuluivat.
He menivät eteenpäin vanhan kaavan mukaan ja raivasivat viholliset tieltään tavalla, jota en olisi halunnut tietää. Se tuntematon pieni osa... Klaanimme kulissit.
En pystynyt pakenemaan heiltä. Pahimmassa tapauksessa he olisivat tappaneet sinutkin.










Vaikka olin jo syntyessäni turmeltunut ja paha...










Olin kiitollinen että sain syntyä siskoksesi.
Halusin viettää mahdollisimman paljon aikaa kanssasi...









Kunnes taas jouduin lähtemään uudelle reissulle.








Lyhentämään vihollisen listaa.


~






10 kommenttia:

  1. uu magtava :D tää siu tarina on niiin jännää ♥ ja nää muokkaukset o nii yber mahtavia, että melkee itkettää :o
    todella upeita kuvia, varsinkin tuo "Mutta jokaisen retken piti päättyä samalla tavalla..." on jotenkin kiehtova kuva :D
    harhar tee lisää mahdollisimman pijaan pikku amie ♥ (j

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (ja kirjoita pahalle isolle edille kirje)*
      kurja laittoi tuon vaikken halunnut :c

      Poista
  2. Oih, ihana C-:
    Jatkoa pian jooko :3

    VastaaPoista
  3. Tää on mahtava ja jännittävä tarina, kuvat on hienoja c:

    VastaaPoista
  4. Aivan ihana ♥ Noi muokkauksetkin on upeet!

    cheerful-doll.blogspot.fi

    VastaaPoista
  5. Oikeesti miten osaat?! Tää oli mahtava tarina ja tosi jännä n__n Muokkauksetkin oli tosi ihanat! Ja tietty sun nukkes :33

    VastaaPoista
  6. Ooh, tosi mahtava tarina taas kerran! nwn
    Tää on niin kiinnostavaa, tähänhän jään aivan koukkuun. owo
    Lucius on niin komea ja Harppa niin suloinen~ ♥ Heidän sisarusrakkautensa on vallan ihanaa~ ♥
    En malta odottaa seuraavaa osaa! n__n

    VastaaPoista
  7. ihana tarina kertakaikkiaan ♥

    VastaaPoista
  8. Ooooh minun Luciukseni on niin komeana tänään 8))) <3
    Mutta nyyh, mulle tuli oikeasti tippa linssiin tossa lopussa ;-; Koska Harumi ajattelee niin kauniisti Luciuksesta ja oikeasti, wow, en mä voi muuta sanoa Q u Q Tän kuvatarinan kulku on tosi mukavaa ja tasaista, kaikki yksityiskohdat otetaan huomioon ja kaikki asiat, jotka on joskus mainittu jossakin sivussa, oon huomannut, että ne tuodaan esille sitten hieman myöhemmin ~ :3
    Laatu on tuollaista ihanuutta ja muokkaukset <3 Niin taianomaiset ja toivat tunnelmaa pintaan ja *nyyhkytystä* Mä tykkään Juliuksesta QwQ (noniin nyt olen seonnut lopullisesti, Juliusta ei edes näkynyt tässä tarinassa ja mitä minä menen sanomaan..8'D)
    Voih seuraavalla kerralla, välittämättä sisarus suhteestanne, Lucius, saat pussata Harppaa silleen velimäisesti otsaan ja pörröttää sen hiuksia *nosebleed* >3 <3 ja Amie on yhteistyöhaluinen kanssani ja toteuttaa tämän ehdotuksen 8)) ? (oonkohan turhan pyyteleväinen?)
    Mutta kiitos että jatkoit tätä spesiaalia tarinaa ja nyt odotan taas kerran i~n~n~o~l~l~a jatkoa *3* <3 Thanks Amie-chan ! ^-^

    VastaaPoista
  9. Iha sika ihana tarinan jatko! Lusse ja Harppa ois kyl hyvä (sisarus) pari |D
    Mut juu.. Harppa on söppänä pikkuinen owo ens kerralla Juliustakin jookos : 33

    VastaaPoista

Merci beaucoup~