25. heinäkuuta 2013

PicFic: The doom of the Death Card -clan ~part 3

Tervehdys

Viimeinkin kuvatarinan jatkoa.

Tämä on siis viimeinen osa Luciuksen selitystä, mutta ei tämä vielä tähän lopu.
Nyt avataan sitten koko menneisyys ja vasta sitten pääsemme elämään kunnolla nykyhetkeä, jossa tapahtuu muutakin kuin muistelua.

Niin, ja kiitos vielä kerran kaikista ihanista kommenteista aijemmissa postauksissa :D
Olette todella ihania ja annatte motivaatiota kuvaamiseen ja tarinaan > u <




Elikkäs, normaali teksti Luciuksen selitystä/ajatuksia, ''vino teksti'' puheenpätkiä mitä Lucius muistaa ja -teksti viivojen sisällä- vahaa ajatusta.


Toivottavasti pidätte > u <


- - - - - - -






Siis ihan kaikki!?

Miten joku voi tappaa kokonaisen klaanin!?

Miten sinä olet vielä elossa?


Ehkä häntä ei löydetty...




Päädyin siis lopulta Diamond klaanin alueelle.
Tai yhdelle niistä, Diamond klaanin jäsenet asuvat eri puolella maailmaa hajanaisesti. Klaani on tunnettu valtavista sukukokouksistaan ja jäsenet äkkipikaisesta luonteestaan.






Tarvitsetko jotain?


He olivat kuitenkin ystävällisiä. He pitivät minusta huolta ja kävivät metsästämässä kanssani.

Tein tuttavuutta muiden ikäisteni kanssa.







Yritin pysyä parhaani mukaan henkisesti kasassa, vaikka mieleni olikin aika lailla pirstaleina.









Tätä suhteellisen rauhallista aikaa kesti muutaman viikon muistaakseni.
En pystynyt vierailemaan kotona, joten en tiedä kävikö kukaan katsomassa ruumiita.

Mietin mitä tekisin seuraavaksi, kunnes sitten yhtenä aamuyönä... 






Hei Kyuuketsuki!












Minulle kerrottiin mitä osa jäsenistä oli alkanut epäillä.














Miten niin MINÄ tapoin heidät!?
Minulla ei ole motivaatiota eikä taitoa!

No mistäs minä tietäisin kuka heidät tappoi!


Joku oli laittanut liikkeelle huhun että minä olisin tappanut klaanin.
Olinhan ainoa elossa oleva.

Ainoa mistä he tiesivät.









Puolusteluni ja todisteiden puute ei heitä estänyt. 
Äkkipikainen luonne kai.

Olin heidän mukaansa syyllistynyt joukkomurhaan.


Joten minun pitäisi kuolla.











Minut otettiin kiinni, jotta minut voitaisiin tappaa perinteiseen tapaan.





Heittämällä ulos päiväksi, niin että muuttuisin tuhkaksi.











Oli varhainen aamu, aurinko paistoi matalalta.
Se oli ensimmäinen kerta, kun näin maailman auringonvalon kanssa.
Silmäni jotka näkevät erinomaisesti pimeässä eivät pitäneet siitä.









Hiukseni alkoivat lähes heti muuttua harmaiksi, en enää edes muista niiden alkuperäistä väriä.










Yritin peittää silmäni, mutta se ei auttanut....










Näköni alkoi hämärtyä.









Aurinko poltti ihoani, mutta en voinut muuta kuin yrittää vajota jonkinlaiseen tajuttomuuteen....









Ja odottaa kuolemaa







~







-Olenko minä nyt sitten kuollut?-

-Miksi täällä on näin pimeää?-









Hei se heräsi!
Miten se selvisi kokonaisen päivän?
Sen selkä näyttää kyllä aika pahalta...


Niin, en sitten kuollut.
En tietenkään miten nyt muuten olisin tässä selittämässä tätä.

Olin jotenkin ihmeellisesti selvinnyt kokonaisen päivän ulkona auringonpaisteessa.

Tosin en säästynyt vahingoilta...






Silmäni sokeutuivat.
Ne onneksi saatiin parannettua noin viikon sisällä.









Mutta selkäni iho on edelleen täynnä arpia palovammoista.

Onneksi se ei ole enään niin punainen...










Makasin paikoillani aika pitkän aikaa.
Joku sai tehtäväkseen hoitaa selkääni.

Se oli lievästi hämmentävää, sillä hehän olivat alunperin yrittäneet tappaa minut.








Lopulta pystyin pukemaan paidan päälleni tuntematta mitään sen kummempaa tuskaa.





~






Kaikkien klaanien edustajat oli kutsuttu paikalle. 
Sillä välin kun olin maannut tajuttomana jossain, Death Card klaanin jäsenten joukkomurhaa oli tutkittu.
Syyllistä ei saatu selville, mutta siitä oltiin vakuuttuneita, etten se voinut olla minä.

Kaikki oli tapettu päivällä, enkä pystynyt olemaan päivisin hereillä.

Minulla ei ollut motivaatiota.

Eikä minkäänlaisia kykyjä tappaa.



Koska olet ainoa elossa oleva jäsen, sinä olet nyt klaanin pää.
Sinun haltuusi siirtyy kaikki omaisuus mitä klaanilla on ja klaanin paikka liikemaailmassa on nyt sinun.








Vasta tuon lauseen jälkeen tajusin, kuka oli tappanut kaikki.

Alice









Hän ja Aleksanteri olivat ainoat jotka elivät päivällä.
Alice oli ollut erikoistehtävissä, joten hänellä on varmasti kyky tappaa.

Mutta motivaatiota, tai sitä miksi Aleksanteri yhä on elossa...

sitä en tiedä.

Ja vielä tärkeämpää, miksi minä olen elossa?

-Miksi?- 







Kukaan klaanin ulkopuolinen ei tiennyt Alicesta.
Ja harva klaanin sisälläkään muisti että Aleksanteri on olemassa, ja että hän tutkii paikkoja päivisin.


Mutta en ajatellut kertoa kenellekkään, että Alice, puoliverinen, oli tappanut kaikki.

Minun piti ensin saada tietää miksi.







Minulle annettiin kaulaketju, joka oli kuulemma löytynyt isäni työpöydän päältä.
Se oli Alicen kaulaketju.
Mutta nyt se oli minun.

Symboloimassa johtoasemaani klaanissa, jonka ainoa virallisesti elossa oleva jäsen olen minä.



Death Card klaani muuttui siis yhdessä päivässä yhden vampyyrin klaaniksi.
Se silti laskettiin klaaniksi, sillä joku päivähän menisin naimisiin vampyyrin kanssa ja saisin lapsia ja klaani kasvaisi pitkän ajan kuluttua takaisin entiseen loistoonsa.


~





Siitä ei ole varmaankaan kovinkaan pitkä aika, kun minusta tuli muiden klaanien silmissä Death Cardin ainoa jäsen ja johtaja, joka nyt hallitsi yksin taidekauppaa ja jolla oli monta alaista hoitamassa hommia hänen liikuskellessa ympäriinsä.









Ja löysin lopulta nämä kaksi muille tuntematonta jäsentä.
Klaanintappajan ja viattoman ihmismäisen lapsen.








Ehkä tämä tappaja kertoo minulle aamun valjetessa...

...miksi hän jätti minut yksin pimeään.




- - - - - -



10 kommenttia:

  1. Sori etten ollut kommentoinut edellisen postaukseen, muistelin että olin jo, mutten sitten ollut ,n,

    Tää sun tarinasi on yksi parhaimista tarinoista joita tällä hetkellä luen :3 Tää on niin koukuttava, muokkaukset ovat hienot ja sun nuket <3<3 *-* Ne on niin ylikawaajeja vampyyriihmis palleroita ~
    Kuvatarina oli jännittävä, dramaattinen, hyvin kuvattu ja kaikkea sellaista mikä ansaitsee paikan mun lempitarinoissani > o <
    Jäin koukkuun tähän sun tarinaasi, joten toivottavasti jatkat tätä pian ; A ; <3 Haluan tietää, että mitä tapahtuu seuraavassa osassa (♥´ω`♥) !!

    Tää kuvatarina on muuten tuonut sun nukkejesi persoonia hyvin esille o w o ~ Good work Amie-chan ⌒ー⌒ ♥

    VastaaPoista
  2. uu mahtava tarina jälleen~! lucius on niin äwäwäwäwä perfect♡ ja muokkaukset on täydelliset myös! *u* jatka pian koska tä tarina on oikeesti tositosi koukuttava ja mahtava c:
    +meijän pitäs nähä koska haluun päästä kuolaamaan nukkejas:3 miittimiittimiitti:33?

    VastaaPoista
  3. Ou mai gaad.
    Tää oli ihan mahdottoman upea! ♥
    Oikeasti, paras tähän mennessä! Tarinan kerronta oli erittäin hyvää, kuvat sellasia jännän salaperäisiä ja hienoja, ja tottakai Lucius yhtä ihana kuin aina. ♥ nwn
    Siis oikeasti, jään ihan koukkuun tähän tarinaan. owo
    Mahtavaa työtä Amie! ♥
    Odotan innolla seuraavaa kuvatarinaa!

    VastaaPoista
  4. o u o wohweee oot paras
    > u < tosi jännää, tarina etenee tosi luontevasti ja ja silleen et osaat tehä just sopivan pitusia näistä o u o
    jatkoa innolla odottaen

    VastaaPoista
  5. I.H.A.N.A siis niin TÄYDELLINEN! <3 innolla odotellaan jatkoa toivottavasti se vain saapuisi pian ja nopeaan <3

    VastaaPoista
  6. IHANA!! Sun kuvatarinat on niin mahtavia ♥♥♥

    cheerful-doll.blogspot.fi

    VastaaPoista
  7. Tä on niin kerttakaikkiaan upee tarina!!!!! >___<

    VastaaPoista
  8. Oletko sinäkin nukkeharrastaja?

    Jos olet, tiedät varmaan mitä pullipit ovat? Mutta jos et, voin tässä hieman niistä kertoa; ne ovat n. 30cm pitkiä aasialaisia keräilynukkeja :) Liittykää ihmeessä blogiini, jossa kerron kolmen nukkeni Natan, Donnan sekä Sofien kuulumisia!

    worldofmypullip.blogspot.fi

    VastaaPoista

Merci beaucoup~